Älä rakkaani sano
enää mitään,
sanasi erkanevat
ja kavahtavat lentoon,
en voi kuulla niitä enää.
Pienen sanan sanoit
tuulen vietäväksi,
särkynyt sydämeni
palaa kultaisella liekillä,
ja polttaa sisintäni.
Et kuullut sanojani,,
et välittänyt,
vihreän meren raskaaseen
pauhinaan sulautuu
viimeinen yö,
sydämeni kultainen liekki sammuu...
Kuulen vain linnun valittavan äänen....
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Sanat ovat tärkeitä, mutta joskus yksikin on liikaa. Vain yhdellä sanalla voi toista loukata syvältä. Tämä on hieno runo.
Niin,sinä olet ihan oikeassa,ettei tarvi sanoa kuin yksi sana,ja kaikki voi olla toisin!
Kiitos kommentistasi!
Tämä on niin hieno runo, että palasin vielä tähän ja ehdottaisin paria asiaa. Ensiksi: voisiko meri olla harmaa, koska se on raskas.
Ja toiseksi viimeinen rivi: sydämeni kultainen liekki sammuu - tämän rivin voisi jättää pois ja antaa viimeisen rivin puhua tämän puolesta.
Älä loukkaannu, vain HYVÄÄ kannattaa korjata.
Olen täällä taas, koska tämä runo vetää minua puoleensa. Ja vedän takaisin eilisen ehdotukseni harmaasta merestä. Vihreä on sittenkin parempi, koska meri on niin suuri, ettei se pienen ihmisen murheista väriään muuta. Ja lausuessa vihreän rytmi on parempi.
Sitä mäkin koitin laittaa harmaaksi mereksi,mutta ei mun kieleni taipunut harmaaseen,koska justiinsa niinkuin mainitsitkin,ei se meri väriään muuta,vaikka sinne hyppäisi kokonainen armeija,vihreenä se pysyy,vaikka tuska sisimmässä,olisikin kuinka suuri!
Niin,ja miksei sitä yhtä lausettakin voisi jättää pois,mutta mulla oli se lause kuitenkin sillä hetkellä tärkeä,koska sydämessä sammui jotain!
Mutta on kiva kun kommentoit näin,että seuraavassa runossa voisin aina näitä asioita miettiä,hyvä kun joku kommentoi näinkin,eikä vain pelkästään kehu,vaikka varmasti jokaisessa runossa on aina jotain korjattavaakin.Kiitos sulle!
Älä ala näitä miettiä uusia tehdessäsi. Anna ensin tulla suoraan alitajunnasta ja vasta jälkeenpäin mietit ja korjaat, jos jotain tulee mieleen. Niitä lauseita, jotka selittävät edellistä, kannattaa miettiä, tarvitaanko. Lukijan mielikuvitus lentää sitä paremmin, mitä vähemmän selittää.
Lähetä kommentti